Mastodon on useimmille metallifaneille tuttu nimi, mutta bändi ei ole kuitenkaa pystynyt nousemaan aivan metallibändien megaluokkaan. Tämä levy kuitenkin toivottavasti ja ehkäpä muuttaa asian laidan, sillä levy on kaiken maineensa ja hehkutuksensa veroinen. Atlantalais-ryhmä on loihtinut meille ehkä vuoden parhaan metallikiekon, Crack The Skyen.
Levy alkaa hienosti Oblivion nimisellä viisulla. Tämän jälkeen kuitenkin seuraa eittämättä levyn paras biisi Divinations. Divinationsin kitarasoolo on kertakaikkisen mahtavaa kuunneltavaa Dick Dale-tyylisillä surf soundeilla maustettuna. Crack The Skye on mennyt varsin paljon enemmän progressiivisempaan suuntaan ja tykitys Blood Thunderiin verrattuna on vähentynyt. Hyvänä esimerkkinä varsin progehtava levyn viimeinen raita, 13 minuuttinen "The Last Baron". Erityismaininta pitää antaa Brann Dailorin rumputyöskentelylle. Huh huh mitä settiä!
Kaikin puolin levystä on vaikea löytää hirveämmin moitittavaa. Joillekkin vanhoille faneille levy saattaa tuntua liian "valjulta" edellisiin verrattuna, mutta levylle kannattaa ainaki parin kuuntelukerran verran aikaa vakuuttaa. Sen se varmasti myös tekee. Tiivistettynä levyllä ei ole yhtäkään heikkoa biisiä vaan kaikki rokkaavat ja lujaa. Tämä levy on vahvasti ehdolla vuoden metallitapaukseksi. Tuskin maltan odottaa sitä, että pääsen näkemään Mastodonin livenä heinäkuussa Porin Kirjurinluodolla Sonispheressä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti